www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Kela ja valtion ravitsemusneuvottelukunta tiedottavat 15.12.2011

Uusittu suositus korkeakouluruokailun periaatteiksi on ilmestynyt

Suosituksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden ravitsemusta ja terveyttä. Samalla halutaan lisätä opiskelijaruokailun suosiota.

Opiskelijaruokailulla on Suomessa kouluruokailun tavoin pitkät perinteet, sillä sitä on tuettu yhteiskunnan varoin vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 2010 Kela maksoi ateriatukea yhteensä noin 24,6 miljoonaa euroa. Ateriatuen ansiosta opiskelijat saavat noin 40 %:n alennuksen opiskelija-aterian hinnasta. Tästä huolimatta heistä vain noin puolet syö päivän pääaterian opiskelijaravintolassa.

”Opiskelijamme ovat etuoikeutetussa asemassa, sillä vastaavaa opintotukietuutta ei ole käytössä muualla maailmassa. Uudessa suosituksessa eräs ilahduttava seikka on se, että siinä pyritään varmistamaan terveellinen ja maukas ateria myös erilaisia kasvis- tai erityisruokavalioita noudattaville”, toteaa valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.

Nyt julkaistava suositus tarkentaa ateriatukea koskevaa asetusta. Suositus on tarkoitettu työvälineeksi, joka helpottaa opiskelijaravintoloita ateriatuen kriteerit täyttävien aterioiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Suosituksen mukaan opiskelijoille tarjottavan ruoan tulee olla monipuolista ja vaihtelevaa siten, että siinä yhdistyvät terveellisyys, hyvä maku ja virkistävä vaikutus. Opiskelija-aterian tulee kattaa noin kolmannes päivittäisestä energian ja ravintoaineiden tarpeesta. Huomiota tulee kiinnittää aterioiden ravitsemuslaatuun – erityisesti rasvan laatuun ja suolan määrään.

Opiskelija-aterian tulee olla suositeltavista ruoka-aineista koostuva ateriakokonaisuus, joka on mahdollista koostaa usealla eri tavalla. Siihen kuuluvat pääruoka, pääruoan energialisäke sekä muut aterianosat. Näistä kustakin annetaan suosituksessa tarkemmat ohjeet.

Muita suosituksessa käsiteltyjä aiheita ovat kasvis- ja erikoisruokavalioiden toteutus, ruokien hankinta, opiskelijaruokailun ohjaus ja kehittäminen, aterioiden valvonta ja ravitsemuslaadun arviointi sekä ateriapalvelujen kilpailutus.

Suosituksessa käsitellään myös opiskelijoille tärkeitä erityiskysymyksiä kuten juomien valintaa, ruokailurytmiä, annoskokoja ja painonhallintaa sekä D-vitamiinin ja folaatin riittävän saannin turvaamista. Näin ollen suositus sopii tietolähteeksi myös opiskelijoille.

Kelan ja valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) yhteistyönä laatima suositus korvaa vuonna 2008 annetun suosituksen ja sillä on vuoden siirtymäaika. Opiskelijaruokailun tuottajien tulee siis sopeuttaa toimintansa uuden suosituksen mukaiseksi 1.1.2013 mennessä.

Suositus on luettavissa molempien tahojen verkkosivuilla: www.kela.fi > Opiskelijat > Ateriatuki sekä www.ravitsemusneuvottelukunta.fi > Ravitsemussuositukset > Erillisryhmät > Opiskelijat.

Suosituksen painettua versiota voi tilata Kelasta: lomakevarasto@kela.fi

Lisätietoja: Johtava tutkija Paula Hakala, Kelan tutkimusosasto, puh. 040 765 8562, etunimi.sukunimi@kela.fi Suunnittelija Sari Miettunen, Opintotukikeskus, puh. 020 634 6722, etunimi.sukunimi@kela.fi Pääsihteeri Raija Kara, VRN, puh. 050 409 9860, etunimi.sukunimi@evira.fi Suunnittelija Piia Kuusisto, puh. 040 687 8152, etunimi.sukunimi@kela.fi

Julkaisu: Suositus korkeakouluruokailun periaatteiksi. Helsinki: Kela, 2011. ISBN 978-951-669-875-8 (nid.) ISBN 978-951-669-876-5 (pdf).

Tiedote 18.10.2011

Valtion ravitsemusneuvottelukunta nimitetty

Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut valtion ravitsemusneuvottelukunnan kolmivuotiskaudeksi 4.10.2011 – 3.10.2014. Neuvottelukunnan puheenjohtajaksi nimettiin pääjohtaja Jaana Husu-Kallio Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta ja varapuheenjohtajaksi ylijohtaja Erkki Vartiainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Nyt asetetun neuvottelukunnan tärkein tehtävä on uudistaa kansalliset ravitsemussuositukset vuonna 2012 julkistettavien pohjoismaisten ravitsemussuositusten pohjalta. Neuvottelukunta seuraa ja kehittää kansanravitsemusta laatimalla tarvittaessa myös muita ravitsemussuosituksia esim. erityisryhmille. Neuvottelukunta seuraa ravitsemuksellisen riskinarvioinnin tuloksia ja tekee niihin liittyviä aloitteita ja kannanottoja. Lisäksi sen tehtävänä on seurata ja koordinoida valtioneuvoston terveyttä edistävän ravinnon kehittämislinjojen toimeenpanoa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kokoonpano 4.10.2011 -3.10.2014:

Puheenjohtaja:
pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira

Varapuheenjohtaja:
Ylijohtaja Erkki Vartiainen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Jäsenet:
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö
Paula Hakala, johtava tutkija, Kansaneläkelaitos, Tutkimusosasto
Suvi Virtanen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Marjaana Manninen, opetusneuvos, Opetushallitus
Mikael Fogelholm, professori, Helsingin yliopisto, Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Ursula Schwab, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, Itä-Suomen yliopisto,  Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Marjo Misikangas, ylitarkastaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Tanja Nurmi, ylitarkastaja, valtiovarainministeriö, valmisteveroyksikkö
Anne Haikonen, lainsäädäntöneuvos, maa- ja metsätalousministeriö, elintarvike- ja terveysosasto
Suvi Ryynänen, ylitarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö, maatalousosasto
J aana Laitinen, tiimipäällikkö, Työterveyslaitos
Johanna Varjonen, erikoistutkija, Kuluttajatutkimuskeskus
Anni-Mari Syväniemi, ruokakulttuuriasiamies, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Marleena Tanhuanpää, johtaja, Elintarviketeollisuusliitto ry
Anna Salminen (äitiyslomasijainen Sointu Lassila), elintarvikeasiantuntija, Päivittäistavarakauppa ry
Annikka Marniemi, elintarvikeasiantuntija, Kuluttajaliitto-Konsumentförbundet ry
Marjaana Lahti-Koski, terveysjohtaja, dosentti, Suomen Sydänliitto ry
Hannele Häkkinen, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto
Elina Särmälä, ruokapalvelujohtaja, Kuntaruokailun asiantuntijat KRA ry

Neuvottelukunnan päätoimisena pääsihteerinä toimii Raija Kara, Evira.

Lisätietoja: ylitarkastaja Suvi Ryynänen</><//>, maa- ja metsätalousministeriö, p. (09) 160 52385, 0400 869 385,
pääsihteeri Raija Kara, 02077 24292, 050 4099860

Tiedote 31.3.2011

Liikunnan ja ravitsemuksen opetuksessa parantamisen varaa

Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunnan, valtion ravitsemusneuvottelukunnan, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä seminaarissa 31.3.2011 pohdittiin liikunnan ja ravinnon asemaa korkeakoulujen opetuksessa ja eri ammattiryhmien osaamisen riittävyyttä. Tilaisuuden taustalla oli huoli ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvien tietojen ja taitojen riittävyydestä. Terveyden edistämisen parissa työskentelevillä ammattilaisilla, kuten lääkäreillä, on erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa kansalaisten elintapoihin. Neuvontaa antavilla ammattiryhmillä on oltava hyvät valmiudet ihmisten opastamisessa terveiden elintapojen pariin.

Hallituksen politiikkariihen helmikuussa 2009 antamassa kannanotossa edellytettiin selvitettäväksi, miten sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin on sisällytetty terveysliikunnan ja terveellisen ravitsemuksen opetusta ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Asian selvittämiseksi tehtiin vuonna 2010 kysely ammattikorkeakouluille ja yliopistoille. Noin kahdessa kolmasosassa kyselyn vastauksista katsottiin, että pakolliset opinnot tuottavat riittävät tiedot ja taidot terveyttä edistävästä liikunnasta ja ravinnosta. Jotta valmiudet varmistetaan kaikille, on edelleen tarpeellista painottaa näiden asiasisältöjen merkitystä koulutuksissa.

Mittavan kansanterveydellisen merkityksensä vuoksi liikunnan ja terveellisen ravinnon opetuksella tulisi varmistaa kaikkien ammattiryhmien riittävän laaja osaaminen. Monissa koulutuksissa ravitsemukseen tai liikuntaan liittyviä asioita tuodaan esille oman erityisalueen koulutustavoitteista lähtien. Tarpeellista olisi kuitenkin täydentää liikunnan ja ravitsemuksen tietämystä laajempaan terveysnäkökulmaan.

Tärkeää on myös, että opiskeluaikana saataisiin ainekset omasta terveydestä huolehtimiseen. Opetusjärjestelyjen osalta vastaajat toivat esiin myös huolen, että opetussisältöjen integroiminen voi saada aikaan sen, että liikunnan ja ravitsemuksen asiat katoavat näkymättömiin. Tarvittava osaaminen pitäisi pystyä täsmentämään ja tuomaan näkyviin ja sille tulisi antaa tarvittava tila opetuksessa.

Lisätietoja:
Ylitarkastaja Mari Miettinen, puh. 09-16074720, mari.miettinen  stm.fi  
Pääsihteeri Kaisa Kukkonen, puh. 050 409 9860, kaisa.kukkonen evira.fi

Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravitsemuksen kehittämislinjoista 2008: http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1069549#fi

Tiedote 11.2.2011

Yhdysvaltojen päivitetyt ravitsemussuositukset kannustavat terveellisiin elämäntapoihin

USA:ssa on julkaistu (31.1.2011) uudet kansalliset ravitsemussuositukset, jotka pohjautuvat laajaan asiantuntijatyöhön ja alan uusimmankin tutkimustiedon systemaattiseen arviointiin. Suositusten tavoitteena on terveellinen ravinto ja liikunta, joka auttaa painonhallinnassa, sydäntautien riskin vähentämisessä ja terveyden edistämisessä. Suosituksilla pyritään edistämään sitä, että kansalaiset voisivat tehdä tietoisia terveellisiä valintoja.

Uusissa USA:n suosituksissa ihmisiä kehotetaan vähentämään suolan, kovan rasvan, lisätyn sokerin sekä puhdistettujen viljojen käyttöä. Rasvan kokonaismäärän sijasta uusissa suosituksissa painotetaan rasvojen laatua. Kovan, tyydyttyneen rasvan osuus päivittäisestä energiansaannista tulisi olla alle 10 %, mikä vastaa suomalaisia suosituksia. Uusissa amerikkalaisissa suosituksissa todetaan, että vähentämällä kovan rasvan osuutta 7 %:iin, voidaan edelleen vähentää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa.  Lisäksi suositellaan, että kova rasva korvataan ruokavaliossa pehmeällä rasvalla, ei niinkään hiilihydraateilla.  

Yli 50-vuotiaille, afroamerikkalaisille ikään katsomatta sekä henkilöille, joilla on korkea verenpaine, diabetes tai munuaissairaus, suositellaan suolan saanniksi korkeintaan 3,8 g päivässä, muille alle 5,8 g. Tiukempi suositus koskee noin puolta amerikkalaisista, lapset mukaan luettuna. Kuluttajia kannustetaan vertaamaan ruokien kuten leipien, keittojen, valmisruokien suolapitoisuuksia ja valitsemaan vähemmän suolaa sisältäviä. Suomessa suolan saanniksi suositellaan naisille korkeintaan 6 g ja miehille korkeintaan 7 g päivässä, mutta pitkän aikavälin tavoitteet ovat tätä pienemmät. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee suolan saanniksi korkeintaan 5 g.

Suosituksissa kannustetaan lisäämään ruokavalioon monipuolisesti erilaisia kasviksia ja hedelmiä, kalaa, rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita sekä kokojyväviljaa. Käytetyistä viljatuotteista vähintään puolet tulisi olla kokojyväviljaa.  Makeiden juomien sijaan kehotetaan juomaan vettä. Yhdysvaltojen suositukset ovat hyvin linjassa nykyisten suomalaisten ravitsemussuositusten kanssa.

USA:n uusien suositusten johdannossa korostetaan, että epäterveellinen ravinto ja vähäinen liikunta aiheuttavat merkittäviä terveysriskejä vaikka ei olisi ylipainoa. Sen vuoksi suosituksissa sanotaan, että ravintosuositukset koskevat kaikkia kaksi vuotta täyttäneitä amerikkalaisia.

Painonhallinnassa ja ylipainon torjunnassa suositukset korostavat, että liikunnan lisäksi amerikkalaisten tulee vähentää ruuasta saatua energiamäärää. Kaloreja saadaan liikaa kiinteistä rasvoista, lisätystä sokerista ja puhdistetuista viljatuotteista. Yleensä tulee kiinnittää huomiota korkean kaloripitoisuuden omaaviin ruokiin ja juomiin.

Yhdysvaltojen ravitsemussuositukset julkaistaan viiden vuoden välein. Uudet suositukset löytyvät osoitteesta: http://www.cnpp.usda.gov/DGAs2010-PolicyDocument.htm

Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia ollaan parhaillaan päivittämässä ja uudet suositukset julkaistaan kesäkuussa 2012. Tämän jälkeen uudistetaan myös suomalaiset ravitsemussuositukset.

Lisätietoja: pääjohtaja Pekka Puska p.020 610 6001, tutkimusprofessori Suvi Virtanen, suvi.virtanen thl.fi, pääsihteeri Kaisa Kukkonen p. 050 409 9860

Tiedote 8.2.2011

Suola - näkymätön vaara 

Suola on salakavala seuralainen, joka helposti unohdetaan arjen valinnoissa. Suomalaisten suolan saanti on vähentynyt vuosikymmenten aikana, mutta on edelleen suosituksia ¹ runsaampaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan 8.2.2011 järjestämä Suola – näkymätön vaara –seminaari nostaa esille tämän edelleen ajankohtaisen aiheen. Seminaarissa esitellään viimeisimpiä tietoja suomalaisten suolansaannista ja terveyshaitoista sekä pohditaan kuluttajan, elintarviketeollisuuden, kaupan, joukkoruokailun sekä lainsäädännön ja valvonnan mahdollisuuksia suolan saannin vähentämisessä.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtaja, pääjohtaja Pekka Puska totesi avauspuheenvuorossaan, kuinka julkinen keskustelu on perustellusti kiinnittänyt paljon huomiota väestön ylipainoon ja kasvavaan diabe-tesepidemiaan. ”Valitettavasti vähemmälle huomiolle on jäänyt, että meillä on vähintään yhtä paljon kuin dia-betestapauksia kohonneen verenpaineen omaavia henkilöitä, joilla on diabeetikkojen tapaan merkittävästi lisääntynyt riski vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Suomalaisten verenpainetasoa voidaan olennaisesti alentaa vähentämällä väestön suolan saantia, erityisesti teollisuuden elintarvikkeissa mutta myös kotona keittiöissä”, totesi pääjohtaja Puska.

Runsas suolansaanti lisää verenpaineen nousun myötä sydäninfarktiin ja aivohalvauksiin sairastumista. Lisäksi se voi altistaa osteoporoosille ja lisätä mahasyövän riskiä. Koko väestön päivittäisen suolan käytön vähentäminen 3 grammalla (yhteensä 15 000 kg:lla päivässä), pienentäisi ennenaikaisia aivohalvauksia 20 %, sydäninfarkteja 10 %, vuosittaisia terveydenhuollon kuluja 150–250 miljoona euroa ja lisäisi terveitä elinvuosia 4000–6000 vuodessa, kertoo ylilääkäri Antti Jula Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Suomessa suurimpia suolan lähteitä ovat vilja- ja leivontatuotteet sekä liharuoat. Elintarviketeollisuus on vuosia työskennellyt suolan vähentämiseksi elintarvikkeissa. Johtaja Seppo Heiskanen Elintarviketeollisuusliitosta havainnollistaa, että nykyään saman tuotemäärän valmistamiseen kuluu noin 2600 tonnia (vastaa noin 200 kuorma-autollista) vähemmän suolaa kuin 30 vuotta sitten. Toisaalta markkinoilla on edelleen paljon tuotteita, joissa on reilusti suolaa. Joissakin elintarvikkeissa, kuten useissa kalavalmisteissa, suolalla on merkitystä tuotteen turvallisuuden ja säilyvyyden kannalta. Mutta monissa tuotteissa suola on vain makutekijänä. Omalla ostopäätöksellään kuluttajat voivat vaikuttaa elintarvikevalikoimaan. Kannattaa aina valita vähemmän suolaa sisältävä vaihtoehto, jolloin tämänkaltaisten tuotteiden tarjonta saadaan kasvamaan.

Mistä sitten tietää, paljonko tuotteessa on suolaa? Apua saa elintarvikkeen pakkauksesta. Tiettyjen elintarvikkeiden kuten leivän, makkaroiden, juustojen ja valmisruokien pakkauksiin on merkitty suolapitoisuus, ja sallittujen rajojen ylittyessä ne on merkittävä ”voimakassuolaisiksi” ylitarkastaja Tytti Itkonen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta ohjeistaa. Jos taas suolan määrää on vähennetty vähintään 25 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna, voidaan esittää ” suolaa vähennetty” -väite. Elintarviketeollisuudella ja kaupalla on oma, vapaaehtoinen GDA-järjestelmä, joka kertoo natriumin määrän annosta kohden sekä osuuden viitteellisestä päiväsaannista. Sydänmerkki on puolestaan jo vuodesta 2000 osoittanut kuluttajalle omassa tuoteryh-mässään suolan suhteen paremmat valinnat, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Suomen Sydänliitosta kertoo. Merkitsemisjärjestelmä kannustaa elintarviketeollisuutta ja ruokapalveluita kehittämään vähemmän suolaa sisältäviä elintarvikkeita ja aterioita.

Suomessa joukkoruokailun merkitys suolan saannille on tärkeä. Suola tulee huomioida raaka-aineiden hankinnassa ja ruoanvalmistuksessa. Joukkoruokailun ammattilaisten tietotaito on merkittävässä asemassa. Ruokahuolto-siivouspäällikkö Kaarina Hassel Kauniaisten kaupungista peräänkuuluttaa työntekijöiden vaatimuksiin ravitsemuspassia, jolla työntekijä osoittaisi hallitsevansa myös suolan suositeltavan käytön.

Parhaiten vähemmän suolaa sisältävään ruokaan tottuu etenemällä pienin askelin. Ihmisille olisi tärkeää saada ymmärrys siitä, millaisista elintarvikkeista terveellinen kokonaisuus koostetaan ja mitkä ovat yleisiä piilosuolan lähteitä, pohtii elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi Suomen Kuluttajaliitto ry:stä. Myös kaupasta voi kysyä apua terveellisen tuotteen valintaan. Tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo Ruokakesko Oy:stä kertoo, että heillä kauppoihin on koulutettu ravintotaitajia asiakkaita auttamaan.

Kansainvälistä Salt Awareness –viikkoa vietetään 21.–27.3.2011.
 
Lisätietoja:
pääsihteeri Kaisa Kukkonen puh. 050 409 9860, kaisa.kukkonen evira.fi

Tiedote 10.1.2011

Lasten, nuorten ja raskaana olevien sekä imettävien äitien D-vitamiinivalmisteiden käyttö varmistettava

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ovat päivittäneet D-vitamiinivalmisteiden käytöstä annetut suositukset lapsille, nuorille ja raskaana olevil-le sekä imettäville äideille. Uudet suositukset ovat yksinkertaisemmat kuin aikaisemmat ja nuorten osalta ne kattavat koko kasvuiän. Uusilla suosituksilla pyritään turvaamaan D-vitamiinin riittävä saanti näissä ryhmissä.

D-vitamiinivalmisteiden käyttöä on Suomessa suositeltu jo vuosikymmenien ajan erityisesti imeväisille ja pienille lapsille sekä raskauden ja imetyksen aikana. Entiset suositukset on kuitenkin todettu käytännön neuvonnassa monimutkaisiksi ja valmisteiden käyttö perheissä ei ole toteutunut toivotulla tavalla. Erityisesti yhden vuoden iästä lähtien valmisteiden käyttö epäsäännöllistyy ja D-vitamiinin saanti jää riittämättömäksi pienillä lapsilla. Myös nuorilla on todettu niukkaa D-vitamiininsaantia ravinnosta. Sen vuoksi päädyttiin suosittelemaan D-vitamiinivalmisteita säännöllisesti vuoden ympäri aina 18-vuotiaaksi asti. Raskaana olevien ja imettävien äitien suositus muuttui myös ympärivuotiseksi.

”Neuvoloissa tervehditään ilolla uusia suosituksia, koska ne yksinkertaistavat ja helpottavat annettavaa ohjausta”, sanoo terveydenhoitaja Tarja Sallanko Helsingin Malminkartanon neuvolasta.

Lastenlääkäreiden keskuudessa on erityistä huolta kannettu leikki- ja kouluikäisistä lapsista ja nuorista, joiden D-vitamiinin saanti ilman erillistä D-vitamiinilisää on todettu riittämättömäksi. Uutta suositusta pidetään tärkeänä edistysaskeleena.

Uusien käyttösuositusten sisältö

Alle 2-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta annetaan kahden viikon iästä lähtien 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuo-den riippumatta siitä, saako lapsi äidinmaitoa, äidinmaidonkorviketta, lasten erityisvalmistetta ja/tai vitaminoitua lastenvelliä/puuroa tai muuta D-vitaminoitua maitoa.

2-18-vuotiaat
D-vitamiinivalmistetta käytetään 7,5 µg (300 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden. Vitamiinivalmisteen käyttö vitaminoitujen maitovalmisteiden ja rasvojen ohella on turvallista, eikä liikasaannin riskiä tavan-omaisessa ruokavaliossa ole.

Poikkeuksena ovat erittäin runsaasti vitaminoidut tuotteet kuten maitovalmisteet, joissa on D-vitamiinia 2 µg /100 ml. Niiden säännöllinen erittäin runsas käyttö saattaa johtaa liian runsaaseen D-vitamiinin saan-tiin.

Raskaana olevat ja imettävät naiset
D-vitamiinivalmistetta käytetään 10 µg (400 IU) vuorokaudessa ympäri vuoden.

D-vitamiinivalmisteen muoto
D-vitamiinivalmisteena suositellaan ensisijaisesti D3 –muotoa, joka on ihmisen elimistölle luontainen D-vitamiinimuoto ja on teholtaan parempi kuin D2 –vitamiini. D3 –vitamiini eristetään lampaan villasta, kun taas D2 –muotoa saadaan UV-säteilytetystä hiivasta.

Uusi suositus korvaa entisen sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2003 antaman suosituksen lasten, nuorten ja raskaana olevien sekä imettävien äitien osalta.

Lisätietoja:
Neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio-Lähteenkorva puh. (09) 160 74035, 050 554 4419, STM tutkimusprofessori Suvi Virtanen puh. 020 610 8729, 050 327 9696, THL

Tiedote 25.5.2010

Uusi suositus potilaiden ravitsemushoitoon

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uudella ravitsemushoitosuosituksella. Siinä kuvataan moniammatillinen ravitsemushoidon toteuttamismalli ja otetaan huomioon ravitsemusterapian, ruokapalvelun sekä hoito- ja lääketieteen näkökulmat. Suosituksessa kuvataan sekä ravitsemushoidon että ruokapalvelun laatukriteerit. Tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa ravitsemushoidon käytäntöjä osana potilaan, asukkaan ja asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Suositus on tarkoitettu sairaaloiden ja terveyskeskusten, palvelu- ja hoitokotien sekä kuntoutuskeskusten käyttöön koko henkilökunnalle, päättäjistä toimijoihin. Se korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1994 julkaiseman Ravitsemushoito ja ruokailu – suosituksen.

Ravitsemushoito on osa potilaan hoitoa

Jokaisella potilaalla on oikeus laadukkaaseen ravitsemushoitoon, jolla tarkoitetaan sekä terveyttä edistävää ravitsemusta että sairauksien ravitsemushoitoa. Riittävä ravinnonsaanti turvataan sopivalla ruokavaliolla ja tarvittaessa täydennysravintovalmisteilla sekä letkuravinnolla tai suonensisäisellä ravinnolla. Ravitsemushoitoon osallistuvat eri ammattiryhmät lääke- ja hoitotieteellisestä sekä talousjohdosta aina kuljetushenkilöstöön asti. ”Onnistunut ravitsemushoito edellyttää riittävästi resursseja, selkeää vastuunjakoa ja sujuvaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sekä sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän yhteensopivuutta hoitoyksiköstä toiseen. Suosituksen mukainen ravitsemushoito perustuu tutkimusnäyttöön ja hyvään käytäntöön. Ravitsemushoito vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja toimintakykyyn,” toteaa ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen.

Jokaisen potilaan vajaaravitsemuksen riskin seulonta tärkeää heti hoidon alussa

Sairaus tai sen hoito altistavat helposti vajaaravitsemukselle. ”Potilaan ravitsemustila pitäisi arvioida heti hoidon alussa ja säännöllisesti sen aikana, koska potilailla voi olla ravitsemusongelmia jo sairaalaan tullessa tai niitä voi kehittyä hoidon aikana. Sairaaloissa vajaaravitsemus on merkittävä kliininen ja taloudellinen ongelma. Siksi sen ehkäisy ja hoito on keskeistä potilaan hoidossa. Tehostettu ravitsemushoito nopeuttaa toipumista ja tuo kustannussäästöjä lyhentämällä hoitoaikaa”, painottaa johtava ravitsemussuunnittelija Ulla Siljamäki-Ojansuu.

”Hoitohenkilöstön ja ruokapalvelun saumaton yhteistyö on ravitsemushoidon peruspilari. Hyvin järjestetyllä ruokailulla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys, se virkistää ja tuottaa mielihyvää. Ateriat ovat monille päivän kohokohtia sairaalassa, hoito- ja palvelukodissa sekä kuntoutuskeskuksessa”, muistuttaa ravitsemussuunnittelija Ritva Mikkonen

Suosituksen työsti ravitsemushoitoon perehtynyt asiantuntijaryhmä. Tieteellisestä perustasta vastasi ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta. Ravitsemushoidon asiantuntemusta edustivat ravitsemusterapeutit Ulla Siljamäki-Ojansuu ja Terttu Peltola Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Ruokapalvelun asiantuntemusta edustivat ravitsemussuunnittelijat Ritva Mikkonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, Marja-Leena Silaste Oulun yliopistollisesta sairaalasta sekä Heini Uotila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Suositus julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamana ja sitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta www.edita.fi/netmarket . Suositus julkaistaan myöhemmin sähköisessä muodossa osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Lisätietoja: Outi Nuutinen, p. 040 355 2787, Ulla Siljamäki-Ojansuu, p. 050 528 3178, Ritva Mikkonen, p. 03 31166972 ja pääsihteeri Raija Kara p. 050 409 9860.

Tiedote 21.4.2010

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee nestemäisten maitovalmisteiden ja levitettävien ravintorasvojen D-vitamiinitäydennyksen kaksinkertaistamista

D-vitamiinin keskimääräinen saanti Suomessa on selvästi alle suositusten kaikissa ikäryhmissä. Erityisesti riskiryhminä voidaan pitää lapsia, teini-ikäisiä tyttöjä sekä vanhuksia. Saantia on jossain määrin parantanut v. 2003 aloitettu D-vitamiinin lisääminen nestemäisiin maitovalmisteisiin ja ravintorasvojen D-vitamiinitason nostaminen. Tilanteen edelleen parantamiseksi valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee, että nestemäisiin maitovalmisteisiin eli maitoihin, piimiin, viileihin ja jogurtteihin lisättävän D-vitamiinin määrä nostettaisiin 1 mikrogrammaan/100 ml nykyisen 0,5 mikrogramman sijasta. Levitettävien ravintorasvojen, voita lukuun ottamatta, D-vitamiinipitoisuus tulisi nostaa 20 mikrogrammaan/ 100 g eli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Lisäksi tietyille väestöryhmille suositeltavien D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositukset tulisi uudistaa ja niistä tiedottamista tehostaa terveydenhuollossa. Mm. näihin toimenpide-ehdotuksiin päätyi VRN:n työryhmä, joka pohti keinoja väestön D-vitamiinin saantitilanteen parantamiseksi.

Työryhmälle oli annettu tehtäväksi myös arvioida nykyisten suositusten riittävyyttä, mutta sitä ei katsottu ajankohtaiseksi yhtä poikkeusta lukuunottamatta, koska pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uusitaan parhaillaan ja D-vitamiini on pohjoismaisessa asiantuntijatyöryhmässä otettu erityistarkastelun kohteeksi. Uudet pohjoismaiset suositukset ilmestyvät v. 2012. ”Maailmalla D-vitamiinin ihanteellisesta saantitasosta on liikkeellä erittäin vaihtelevia arvioita, joten katsoimme, että VRN:n työryhmän asiantuntemus ei riittänyt suositusten muuttamiseen suuntaan tai toiseen. Ainoa muutos, joka tehtiin, oli uusiin ikääntyneiden ravitsemussuosituksiin tullut suositus 20 mikrogramman D-vitamiinilisän käytöstä yli 60-vuotiailla ”, toteaa dosentti Christel Lamberg-Allardt, joka oli VRN:n työryhmän puheenjohtaja ja toimii myös pohjoismaisia suosituksia valmistelevan asiantuntijaryhmän erityisesti D-vitamiinia pohtivassa ryhmässä.

”Ongelmamme on tällä hetkellä se, että nykyisetkään suositukset eivät toteudu. Tärkeintä oli löytää keinoja, joilla saantiin voitaisiin vaikuttaa koko väestössä niin, että nekin, jotka eivät ole erityisen kiinnostuneita ravinnostaan, voisivat turvata D-vitamiinin saantinsa. Mikäli nyt ehdotetut täydentämistoimenpiteet toteutuvat, pienenee suositusta vähemmän D-vitamiinia saavien osuus väestössä merkittävästi” jatkaa Christel Lamberg-Allardt.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jota on luonnostaan varsin harvoissa elintarvikkeissa. Auringonvalon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta ihossa syntyy D-vitamiinia. Meillä aurinko paistaa riittävästi vain kesäkuukausina, joten ravinnosta saatavalla D-vitamiinilla on suomalaisille suuri merkitys. D-vitamiinin puute johtaa lapsilla riisitautiin ja aikuisilla osteomalasiaan, luun pehmenemistautiin. Heikentynyt D-vitamiinitilanne lisää luunmurtumien riskiä. D-vitamiinin puute vähentää luun mineraalitiheyttä ja lisää kaatumisriskiä, joka voi johtua sekä lihasvoiman heikentymisestä että tasapaino-ongelmista. Heikenty-neen D-vitamiinitilanteen ja monen muun taudin ja tautitilan esiintyvyyden, kuten immuunivasteen, diabeteksen tyyppi 1 ja 2, sydän- ja verisuonitautien, multippelin skleroosin sekä eturauhas- ja paksusuolensyövän välillä on löydetty yhteyksiä lähinnä läpileikkaus- ja seurantatutkimuksissa, Riittävästi tutkittua tietoa siitä, onko näillä taudeilla ja D-vitamiinilla syy-yhteyttä ja millaiset D-vitamiinisaantitasot olisivat optimaalisia tautien ehkäisemiseksi, ei kuitenkaan vielä ole saatavilla.

Työryhmän raportti löytyy tästä

Lisätietoja: Christel Lamberg-Allardt puh. 040 576 9500, christel.lamberg-allardt@helsinki.fi pääsihteeri Raija Kara puh. 050 409 9860, raija.kara@evira.fi

Tiedote 30.3.2010

Uudet ravitsemussuositukset ikääntyneille painottavat hyvän ravitsemustilan merkitystä ikääntyneen hyvinvoinnille ja toimintakyvylle

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uusilla ravitsemussuosituksilla, jotka on suunnattu ikääntyneiden ihmisten tarpeisiin. Suositusten tavoitteena on selkeyttää iäkkäiden ihmisten eri elämänvaiheessa ravitsemukseen liittyviä keskinäisiä eroja ja ravitsemushoidon tavoitteita. Lisäksi tavoitteena on yhdenmukaistaa hyvät käytännöt ja lisätä tietoa ikääntyneiden ravitsemuksen erityispiirteistä. Suosituksia tulee toteuttaa kotihoidossa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja koko terveydenhuollossa niin yksityis- kuin kuntasektoreillakin. Suosituksen valmisteli ikääntyneiden ravitsemukseen perehtynyt asiantuntijaryhmä. Kirjoitustyöstä vastasi ETT Merja Suominen.

”Hyvä ravitsemus on tärkeä tekijä terveyden ja hyvinvoinnin kannalta läpi elämän. Ikääntyneen ravitsemus ei keskeisissä asioissa poikkea työikäisten ravitsemuksellisista tarpeista varsinkaan ikääntymisen varhaisessa vaiheessa. Ravitsemustila kuitenkin usein heikkenee iän ja sairauksien seurauksena, jolloin arviointiin perustuvan ravitsemushoidon merkitys toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitämiseksi korostuu”, kuvailee ETT, projektijohtaja Merja Suominen.

”Ravitsemusongelmat johtavat iäkkäillä ihmisillä usein laihtumiseen, toimintakyvyn heikkenemiseen,
iho-ongelmiin ja tulehduskierteeseen. Sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy kokonaan, sairaalassaoloajat pitenevät, hoitojen teho huononee ja terveydenhuollon kustannukset lisääntyvät. Hoitamaton virheravitsemus lisää myös ennenaikaisen kuoleman riskiä. Ruokailun tukeminen, ravitsemushoidon toteuttaminen ja riittävän D-vitamiinilisän käyttö sekä kotona että pitkäaikaishoidossa kuuluvat jokaisen ikääntyneen oikeuksiin ja hyvään elämään ”, korostaa geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri.

Ravitsemustila, ruokailu ja ravinnonsaanti ovat kiinteästi yhteydessä ikääntyneiden ihmisten terveydentilaan ja toimintakykyyn. Suosituksissa otetaan huomioon ikääntyneiden erityistilanteet sairauksien ja kuntoutumisen yhteydessä ruokapalveluissa ja ravitsemushoidon toteuttamisessa. Ravitsemustila tulisi arvioida terveys-, hoiva- ja tukipalveluissa painoa seuraamalla ja käyttämällä ravitsemustilan arviointiin kehitettyjä menetelmiä. Ravitsemusongelmiin tulee puuttua suunnitelmallisesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tehostettua ravitsemushoitoa toteutetaan silloin, kun ravitsemustila on heikentynyt, paino laskenut tai syödyn ruoan määrä on vähäinen.

Ikääntyneiden mahdollisuus ulkoiluun, lihaskunnon ylläpitoon ja liikuntaan turvataan. Liikunnan avulla osaltaan ylläpidetään hyvää elämänlaatua, mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Uusissa suosituksissa painotetaan moniammatillista yhteistyötä eri henkilöstöryhmien välillä, jotta hyvän ravitsemuksen ja ravitsemushoidon merkitys ikääntyneen hyvinvoinnille ymmärrettäisiin ja sitä pyrittäisiin tukemaan kaikilla tahoilla. Ravitsemushoidon toteuttamiseen ja ruokailutilanteen käytännön järjestämiseen annetaan ohjeita ruokailun ajoittamisesta, ruokailuympäristöstä, välipaloista ja aterioiden ravintosisällöstä.

Uudet suositukset julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamina. Niitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta . Suositukset julkaistaan myöhemmin myös sähköisenä versiona osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi .

Lisätietoja: Projektijohtaja Merja Suominen 050 308 1990, dosentti Harriet Finne-Soveri 020 610 7299,
pääsihteeri Raija Kara 050 409 9860